Pikkukuntien varhaiskasvatus kituu työntekijäpulassa. Suurissa kaupungeissa taas päiväkotitilat loppuvat jo kesken.
Espoo kasvaa ennusteiden mukaan noin 6 500 hengen vuosivauhdilla ainakin vuoteen 2030 asti. Lapsia tulee varhaiskasvatukseen sellaista tahtia, että päiväkodeissa ryhmien lakisääteiset maksimikoot ovat jo koetuksella. Välillä aloittaville lapsiryhmille pitää hakea tiloja jopa jumppasaleista. Uusille päiväkodeille on huutava tarve.
Kaupungistuminen on kiihtynyt muuallakin Suomessa 2000-luvulta lähtien. Sen seurauksena työmarkkinat eriytyvät. Suuret kaupungit vetävät puoleensa työperäisiä maahanmuuttajia sekä nuoria. Samaan aikaan syrjäseuduille on vaikea saada työntekijöitä tai ne ovat yksittäisten työnantajien varassa, kertoo ammattiliitto JHL:n teettämä selvitys alueellisesta kehityksestä.
Syrjäseudut harmaantuvat, kun nuorempi väki muuttaa pois koulutuksen, työpaikkojen ja palveluiden perässä.
Kaupungistuminen on kiihtynyt 2000-luvulta asti.
Isojen kaupunkien varhaiskasvatuksessa on työntekijän markkinat. Työvoimapulassa kelpoisuusvaatimuksistakaan ei voi aina pitää kiinni.
– Ryhmissä pitäisi olla varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi ja lastenhoitaja, mutta välillä töissä on ollut kokkeja ja personal trainereitakin pelastamassa tilannetta, kertoo varhaiskasvatuksen opettaja Heidi Nurkka-Tuorila, JHL:n pääluottamusmies Espoon kaupungilla.
Pehmeät arvot vetävät pikkupaikkakunnille
Lopella on varhaiskasvatuksen piirissä 320 lasta – koko kunnassa siis saman verran kuin yhdessä pääkaupunkiseudun jättipäiväkodissa. Päiväkoteja kunnassa on kolme. Lisäksi muutama pienempi yksikkö toimii suuren päiväkodin johtajan alaisuudessa. Koulun yhteydessä on esikoulu.
Loppi on vajaan 8 000 asukkaan kunta noin 50 minuutin automatkan päässä Helsingistä luoteeseen. Maatalouspitäjässä ei ole paljon omia työpaikkoja ja monet asukkaista käyvät töissä ympäröivissä kaupungeissa.
– Vaikka väki vanhenee, olemme onnistuneet säilyttämään kaikki päiväkodit. Meilläkin tosin on ollut tilanteita, joissa ei ole varmaa, onko kaikille syksyksi töitä, kertoo resurssilastenhoitaja Liisa Jaaramaa, JHL:n pääluottamusmies Lopen kunnasta.
Haasteista huolimatta pienellä paikkakunnalla voi olla vetovoimaa. Jaaramaa kertoo tuntevansa kaikki kunnan päiväkoti-ikäiset ja näiden vanhemmat. Se lisää luottamuksen ja yhteisöllisyyden tunnetta.
Etätyöt ja digitaaliset palvelut ovat lisääntyneet. Sen ansiosta perheillä on mahdollisuus valita entistä joustavammin, missä asuvat. Konsulttiyritys MDI:n kuntakysely kertoo, että tällaiset pehmeät elinvoimatekijät toteutuvat parhaiten maaseutumaisissa kunnissa.
Jaaramaa kertoo, että perheellistyminen on tuonut takaisin monta paikkakunnalta opintojen takia lähtenyttä. Asuminen on halvempaa ja elämä rauhallisempaa kuin pääkaupunkiseudulla.
– Työelämän vaativuus eriytyy sekin. Jos kaupungeissa on työvoimapula ja lisäkouluttautumisen tarve, pienellä paikkakunnalla joutuu ehkä olemaan moniosaaja.
Varma työ vai paluu juurille?
Varman työn perässä ei muuteta aina pelkän matematiikan perusteella.
– Pikkukaupungissa voi olla juuret, tukiverkostot tai luonto lähempänä, sanoo erityisasiantuntija Anna Korpikoski JHL:n yhteiskuntavaikuttamisen ja kansainvälisen edunvalvonnan yksiköstä.
Myös espoolainen Heidi Nurkka-Tuorila tunnistaa tilanteen. Nurkka-Tuorila viihtyy marjametsissä. Kun hän kuuli Lopen kunnan “tontti tonnilla” -tarjouksesta, hän leikitteli hetken ajatuksella muuttamisesta. Monella halua muuttaa pikkupaikkakunnalle voi hillitä esimerkiksi epävarma työllisyys tai muiden perheenjäsenten tilanne.
Lopen kunnassa väkiluku on laskenut 2010-luvulta lähtien, eikä uusia varhaiskasvatuksen paikkoja perusteta. Usein pieneltä paikkakunnalta on myös vaikea lähteä hakemaan lisäkoulutusta. Siihenkin tosin on kannustimia: lain mukaan vuodesta 2030 lähtien päiväkodeissa pitää olla entistä koulutetumpaa henkilökuntaa.
Kaupungeissa on kallista
Pääkaupunkiseudulla varhaiskasvatuksen töitä olisi tarjolla. Asumiskulut nakertavat kuitenkin toimeentuloa. Pienet palkat eivät tahdo riittää elämiseen.
Kaupunkien laaja asukaspohja tuo mukanaan myös monenlaisia osaamistarpeita. Lopella on vain muutama S2-lapsi eli äidinkielenään muita kuin kotimaisia kieliä puhuva. Pääkaupunkiseudulta löytyy päiväkoteja, joissa vain yksi lapsi puhuu äidinkielenään suomea tai ruotsia.
Monikielisyys lisää osaamisen ja työntekijöiden tarvetta. Lisäksi erityisen tuen tarvitsijat ovat samassa ryhmässä muiden kanssa, ja kasvattaa niin ikään henkilökunnan määrän tarvetta. Pulaa on sekä varhaiskasvatuksen opettajista että erityisopettajista. Sen sijaan lastenhoitajien tarve tulee lakimuutosten takia vähenemään.
Sekä pienillä paikkakunnilla että isoissa kaupungeissa lasten vanhemmat tekevät pitkiä työmatkoja. Niiden vuoksi lasten hoitoaika kasvaa – ja henkilökuntaa tarvitaan vielä enemmän.
– Isoilla kaupungeilla on kuitenkin usein mahdollisuus tarjota hyviä etuja ja henkilökunnalle esimerkiksi kouluttautumista palkallisilla vapailla ja taloudellisen tuen turvin, Nurkka-Tuorila kertoo.
Anna Korpikoski toivoo, että kunnat miettivät ajoissa, millä keinoin ne voivat lisätä vetovoimaansa sekä taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia.
– Miten ne houkuttelevat esimerkiksi monimuotoista työvoimaa, jotta töitä ja palveluita on jatkossakin pitkin Suomea?
Lue lisää: Löydätkö ammattisi pysyvien, poistuvien vai muuttuvien joukosta?